torstai 3. helmikuuta 2011

Oscarin arvoinen änkytys

31. kulttuuriteko 2.2.2011
Kuninkaan puhe (The King's Speech) (2010)

Tämä oli vasta kolmas parhaan leffan pystille tyrkyllä olevista leffoista jonka olen nähnyt, mutta tähän mennessä olen täysin vakuuttunut siitä, että Colin Firth tulee pokkaamaan parhaan miespääosaossin. Näyttelijäntyötä on ilo seurata tässä leffassa, jota en ilman Oscar-pyrkimyksiäni olisi varmaan ikinä mennyt katsomaan. Juoni ei ole kovin kummoinen ja jos kyseessä ei olisi taas tositapahtumiin perustuva filmi, se ei olisi kiinnostanut ketään. Tiettävästi kuitenkaan mitään ainakaan kovin tunnettuja leffoja ei ole kuvattu änkytyksen voittamisesta, joten onhan tämä siltä kantilta katsoen uusi juttu.

Yrjö VI joutuu vähän niin kuin tahtomattaan kuninkaaksi kun oikea kruununperillinen on kiinnostuneempi säädyttömän naisen naimisesta kuin anglikaanisen kirkon johtopaikasta. Kunkku änkyttää ja pelkää siksi julkisia puheita yli kaiken, mutta näppärä näyttelijänhaaveita elättelevä puheterapeutti keksii, että kiroilu ja laulaminen sujuu takertelematta. Näistä voimavaroista hän ammentaa kun yrittää opettaa Yrjöä puhumaan. Erisäätyisten miesten välille syntyy ystävyys, jossa on omat ongelmansa. Kuningas löytää kuitenkin puheterapeutista kuuntelijan ja alkaa höllätä kireydestään. Helena Bonham-Carter on rakastava ja ymmärtäväinen vaimo Elisabet. (Eli ilmeisesti siis kuningataräiti, joka kupsahti 101 vuoden iässä vasta vuonna 2002! Änkyttävä kuningas kuoli 50 vuotta ennen vaimoaan.)

Puhumaan opettelemisen lomassa ehditään sivuta natseja ja Hitlerin onnistunutta puhetekniikkaa ja loppujen lopuksi ollaan toisen maailmansodan kynnyksellä. Silloin kuninkaalle koittaa kovat paikat, kun täytyy pitää kansalle lohtupuhe suorassa radiolähetyksessä.

Leffa oli ihan jees, enkä edes nukahtanut kesken, mikä olisi tapahtunut jo neljännen kerran tänä vuonna. Jotenkin häiritsi se, etteivät vaatteet tuoneet mitenkään erityisemmin esiin sitä että oltiin 1920-30-luvulla. Alussa oli kyllä hieno, hieno silinterihattu, mutta samanlaisia pukuja miehillä oli kuin nykyäänkin. Elisabetin vaatetuksessa olisi myös ollut enemmän pelivaraa, joskin tämän hiukset olivat oikein pätevästi saman näköiset kuin kuningataräidillä.



Tämä elokuva on siis oikea Oscar-ehdokasharava ja ehdolla seuraavissa kategorioissa:
  • Paras elokuva
  • Paras miespääosa
  • Paras miessivuosa
  • Art direction (mitähän sekin tarkoittaa?)
  • Kuvaus
  • Puvustus
  • Ohjaus
  • Leikkaus
  • Musiikki (original score)
  • Sound mixing - kuulostaa vähän keksityltä
  • Alkuperäinen käsikirjoitus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti