tiistai 22. maaliskuuta 2011

Tyttöjen juttuja II

77. kulttuuriteko 20.3.2011
Bridget Jones - elämäni sinkkuna (Bridget Jones's Diary) (2001)

Yritin viikon ajan lähes joka päivä käydä vuokraamassa tämän leffan, mutta viidellä tai kuudella ensimmäisellä kerralla se oli aina lainassa. Se jos mikä osoittaa, että Bridget Jones on jo klassikko.

Olin nähnyt elokuvan aiemminkin, mutta luultavasti siitä on melkein kymmenen vuotta. Nyt ensimmäinen järjellinen ajatus sitä katsoessani oli, että miten olen pystynyt elämään 25 vuotta ajattelematta kertaakaan, että Colin Firth on aivan ihana? Joskus silloin pienenä katsoessani BBC:n Ylpeyttä ja ennakkoluuloa en koskaan tajunnut herra Darcyn viehätystä. Mielestäni hän oli tyly ja etäinen ja happaman näköinen. Samat tunnelmat sain kymmenisen vuotta sitten Mark Darcysta, enkä voinut kuvitellakaan, että Bridget rakastuisi häneen. Kirjan luettuani se oli tietysti ilmiselvää, mutta leffan alussa Mark on kuin onkin aika ilkeä. Ja hänellä on karmea porovillapaita. Mutta Markilla on sydän kultaa ja kun hän ensin voittaa Danielin (Hugh Grant) kaksintaistelussa, Bridget on ikuisesti hänen.



Renee Zellweger on ihastuttava höntti, vaikka leffan Bridget onkin jopa vähän liian pönttö jotta häneen kukaan voisi rakastua. Lopussa, jossa Bridget juoksee Markin perään lumisateeseen kiireellä, hän ehtii sentään pukea päälleen paidan, mutta mikä järki on olla laittamatta housuja? Kirjan Bridget ei sentään olisi ikinä niin juntti, että juoksisi Lontoon katuja pitkin leopardikuvioiset alushousut ja selluliitit vilkkuen. Lisäksi ne pätkät, jotka Bridgetin päiväkirjasta näemme, ovat lapsellisia ja tarpeettoman ilkeitä 32-vuotiaan kirjoittamaksi.

Minua häiritsi myös se, miten paljon Bridget viettää elokuvassa aikaa yksin. Kirjojen perusteella hänellä ei juuri hiljaista hetkeä olekaan, sillä hän on koko ajan ystäviensä kanssa pubissa ja milloin missäkin, ja silloin kun ei ole, puhelin soi lakkaamatta. Elokuvassa Bridgetin sosiaalinen elämä vaikuttaa rajoittuvan vanhempien ja vanhempien tuttavien järjestämiin juhliin ja yksiin epäonnistuneisiin illalliskutsuihin. Muuten hän tyhjentää viinipulloja ja tupakka-askeja yksin kotona laulaen All by myselfiä. 

Hyvä leffa kuitenkin. Vaan aivan liian lyhyt.



78. kulttuuriteko 21.3.2011
Jätä se! (He's Just Not That Into You) (2009)

Tämä leffahan lähentelee nerokkuudessaan Sinkkuelämää! En tiedä mistä aloittaisin. Elokuvan ensimmäisellä puoliskolla elämänohjeita satelee sellaista tahtia, että pää on ihan pyörällä. Koko ajan tulee uusia ahaa-elämyksiä ja tekee mieli huutaa telkkarille: "Toi on niiiiiiin totta!" ja "Miehet ovat sikoja!".

Näin kaikki alkaa: pienet pojat kiusaavat pieniä tyttöjä hiekkalaatikolla, kahluualtaassa tai missä ikinä pieniä poikia ja tyttöjä onkin samaan aikaan. Poika saattaa esimerkiksi heittää tyttöä kivellä ja sanoa, että tyttö on ihan kakka. Tyttö menee itkien äidin luo kertomaan tapahtuneesta, ja mitä äiti sanoo? "Rakkaudesta se hevonenkin potkii". Hän on sinulle ilkeä, koska tykkää sinusta! Siis ennen kuin opimme edes lukemaan, opimme, että jos mies kohtelee naista paskamaisesti, hän pitää naisesta. Ja toiset naiset pitävät tätä käsitystä yllä läpi koko elämämme. Kyllä hän soittaa. Jos ei soita, se johtuu siitä, että olet liian hyvä hänelle. Hän pelkää sinua, koska olet niin kaunis ja menestynyt.

Se tyyppi, joka tarjoaa tyttöporukalle juomat baarissa, lähtee aina yksin kotiin. Miksi? Naiset sanovat, että hän on ihan mukava, mutta kipinä puuttuu. Kipinä on miesten keksintö! Kipinä on sitä, että mies kohtelee naista huonosti. Naisethan oppivat tämän jo hiekkalaatikolla.

Mies sanoo lääppimisen ohessa, että on huomisesta alkaen jonkin aikaa poissa kuvioista, eikä häneen saa yhteyttä. Mihin sellaiseen paikkaan hän voisi nykypäivänä mennä, josta häntä ei tavoittaisi kännykällä, hakulaitteella tai tietokoneella? Millaisessa maailmankolkassa ei ole puhelimia? Nainen, juokse!

Naiset rohkaisevat toisiaan kertomalla tarinoita, moderneja parisuhteen urbaaneja legendoja. Aina joku tuntee jonkun, jonka hyvä ystävä on ollut samassa tilanteessa ja kaikki on kääntynyt parhain päin. Jos naisella on suhde naimisissa olevan miehen kanssa, tyttökaveri kertoo ystävänsä ystävästä, jonka naimisissa ollut miesystävä jätti vaimonsa ja nyt ystävän ystävä ja mies ovat taivaallisen onnellisessa avioliitossa. Tämä elokuva opettaa, että tällaiset tilanteet ovat poikkeuksia, eivät sääntöjä. Miesten säännöt ovat yksinkertaiset: jos haluat naisen kanssa treffeille, pyydät häntä treffeille. Naiset voivat unohtaa äänensävyjen ja sanajärjestysten vatvomisen, sillä miesten aivot toimivat eri lailla. Jos olet kiinnostunut, soitat naiselle. Jos mies ei soita, he's just not that into you!

Leffa pursuilee näitä deittailuviidakon selviytymisohjeita siksi, että se perustuu samannimiseen elämäntaito-oppaaseen. Sinkkuelämää-sarjassa oli jo yksi jakso, joka käsitteli samoja aiheita. Carrien poikaystävä Berger valistaa Mirandaa miesten toimintatavoista ja tämä kokee valaistumiseen verrattavissa olevan oivalluksen. Kirja onkin Sinkkuelämää-käsikirjoittajien kirjoittama.

Okei, ensin on ladeltu säännöt, joten kaiken järjen mukaan katsojan pitäisi pystyä päättelemään, miten elokuvan henkilöille lopulta käy. Leffa onnistuu kuitenkin yllättämään, ja jopa melkein uskottavasti. Toki poikkeuksiakin on joukossa.

Gigi on epätoivoinen ja yli-innostunut sinkku, joka leffan alussa käy treffeillä ihan mukavan miehen kanssa. Kun miehestä ei kuulu mitään, alkaa spekulointi ja lopulta vainoaminen. Yrittäessään väkisin törmätä mieheen vahingossa Gigi tapaa Alexin, josta tulee hänen Bergerinsä, mentorinsa, neuvonantaja treffiasioissa. Gigi soittelee Alexille treffeiltä ja kyselee sitä ja tätä, ja yleensä Alexin vastaus on: "He's just not that into you!". Gigistä ja Alexista tulee ystäviä ja pian Gigi alkaa taas tulkita monimutkaisia signaaleja kaikkia saamiaan oppeja vastaan. Tuleeko heistä pari?

Mies, jonka kanssa Gigi alussa kävi treffeillä, seurustelee kauniin joogaopettajan kanssa, joka on lakannut antamasta hänelle. Mies vonkaa ja vinkuu eikä voi käsittää mikä heidän välillään on muuttunut. Hän on miespuolinen Gigi. Kaunis joogaopettaja tapaa kassajonossa naimisissa olevan miehen, joka vaikuttaisi olevan hänelle juuri Se Oikea. Hän soittelee vonkaajamiehelle vain kun tarvitsee jalkahierontaa ja itsetunnon nostatusta. Hän on moderni nainen, joka käyttäytyy kuin mies.

Naimisissa oleva mies jonka joogaopettaja tapaa kassajonossa on naimisissa college-aikaisen tyttöystävänsä kanssa, joka on "pakottanut hänet naimisiin kun hän ei vielä ollut valmis". Tämä on miehen tekosyy tehdä mitä huvittaa. Lopulta hän päätyykin joogaopettajan kanssa sänkyyn, mutta tunnustaa sentään kaiken urheasti vaimolleen. Vaimo ei hevillä luovuta, vaan haluaa pelastaa suhteen, koska he ovat naimisissa, eivät vain satunnaisia tuttavuuksia. Miten käy?

Beth taas asuu ja on seurustellut seitsemän vuotta Neilin kanssa, mutta Neil kieltäytyy viemästä häntä vihille. Kun Alexin opetukset pureutuvat Gigin kautta Bethin mieleen, hän alkaa uskoa, ettei Neil aiokaan koskaan tehdä sitä. Neil saa lähtöpassit ja molemmat ovat onnettomia. Miten käy? Sääntö vai poikkeus?

Kerrassaan nerokas ja aivan tajuttoman viihdyttävä leffa. Pyjamabileiden ehdoton ykkösvalinta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti