keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Etelän tuulia ja hulluja naima-aikeita

Aargh! En kestä tätä painetta. Pakko harppoa nopeasti ja hyökätä uusien kulttuuritekojen kimppuun.

231. kulttuuriteko 31.10.2011
Jari Peltonen: La Table (2011)

La Table on ravintola, jossa asiakas ei koskaan ole oikeassa - siis taatusti ranskalainen ravintola. Kyseessä ei ole varsinaisesti sarjakuva, vaan pikemminkin sarja pilakuvia, joihin liittyy vähän tekstiä. Tällainen ilmaisumuoto ei ehkä ole kaikkein parhaimmillaan kun niitä kuvia katselee parisataa putkeen, mutta ihan hauska kirja kuitenkin.

232. kulttuuriteko 1.11.2011
Francis, Dugmore & Rico: Madam & Eve (2005)

Olen kerran tavannut eteläafrikkalaisen pariskunnan. Lisäksi olen nähnyt Johannesburgiin sijoittuvan kammottavan elokuvan District 9. Siinä kaikki mitä tiesin Etelä-Afrikasta. (Sori, olen aina ollut maantiedossa ja bilsassa vähän blondi.) Tämän sarjakuvan myötä tiedän nyt, että Nelson Mandela oli Etelä-Afrikan presidentti ja että Etelä-Afrikan valkoihoisten keskuudessa on yleistä pitää mustia kotiapulaisia.

Madam ja Eve kertoo valkoisesta emännästä ja mustasta kotiapulaisesta, joka keksii jatkuvasti uusia keinoja luistaa töistä, hilata palkkaa ylöspäin ja järjestää pieniä jekkuja madamelle. Sarjakuvassa on niin vahva poliittinen vivahde, että kaikkea en ymmärtänyt. Eniten tykkäsin metafiktiivisistä katkelmista, esimerkiksi siitä jossa rosvot varastavat sarjakuvan ja aikovat myydä sen, ja siitä, jossa madam ja Eve huomaavat, että sarjakuvan seinät ovat hauraita ja livahtavat siitä ulos - vain löytääkseen ulkopuolelta madamen äidin tupakalla.



233. kulttuuriteko 1.11.2011
Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto (2010)

Hehee. Enpä muista koskaan nauraneeni näin paljon pieruhuumorille. Vaikka oikeastaan tässä on hauskaa se, miten loputtoman hauskaa pieruhuumori on sarjiksessa seikkailevien eläinten mielestä. Ilves ja kärppä ovat metsän lyömätön parivaljakko, joka repii riemua sieltä mistä sitä saa. Usein kesyt aitauksissa asuvat elukat toimivat heidän viihteenään, niitä kun on niin kiva kiusata. Joskus sekään ei riitä, vaan välillä ilves antaa kärpällekin ympäri korvia ihan vaan siksi, että se on niin hauskaa. Luonto on kamala, sananmukaisesti. (Ja täällä sille sitten naureskellaan norsunluutornista, hähää.) Sarjikseen voi muuten tutustua myös netissä.


234. kulttuuriteko 2.11.2011
An Education (2009)

Aika hyvä, aika hyvä. Vaikka tässä ei mitään maata mullistavaa tapahdukaan, leffassa on koko ajan jotenkin piinaava tunnelma. Tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun alkuun ja 16-vuotias koulutyttö tekee huimasti töitä päästäkseen Oxfordin yliopistoon. Kun kuvaan ilmestyy vanhempi mies joka näyttää hänelle aikuisten maailman, yökerhot ja Pariisin, alkaa tytön mielessä kyteä ajatus, onko koulutus sittenkään tärkeää jos kerran voisi päästä naimisiin.

Itse kuulun siihen sukupolveen tai muuten vaan ihmisryhmään, jolle tällainen ajatus on vähän käsittämätön. Miksei voisi tehdä molempia? Mutta toisaalta, nykyään naisen on melkein pakko tehdä molemmat. Kuka mies enää tänä päivänä suostuisi noin vain elättämään kouluttamattoman vaimonsa? Ja toisaalta taas, ei tämä ajatus ole nykynaisellekaan ihan vieras, koska suomalainen yhteiskunta mahdollistaa aika hyvin kotiäitiyden. Melkoisen monet entiset luokkakaverini (nimeltämainitsemattomasta sadantuhannen asukkaan kaupungista) menivät sen kummempia kouluja käymättä naimisiin ja pyöräyttivät muutamia mukuloita (ja Facebook-kuvista päätellen lihoivat kymmeniä kiloja). Kun heidän lapsensa ovat jo koulussa, minä olen edelleen koulussa ja taistelen yhteiskunnan ristipaineessa, jossa on kiire valmistua, mutta valmistumisen jälkeen kukaan ei palkkaa, koska hankkiutuisin kuitenkin vaan heti äitiyslomalle. Huutakaa vaan tasa-arvostanne, mutta niin kauan kuin miehet eivät voi synnyttää, näin se vaan on.



235. kulttuuriteko 2.11.2011

Ja vuoden tyhjäpäisimmän elokuvan palkinto menee...  
Tättädädäädädää... 
elokuvalle:

Sinun numerosi? - Kuinka monta on liian paljon? (What's Your Number?) (2011)

Ally (Anna Faris... siis kuka?) huomaa siskonsa häiden alla sekstanneensa yhdeksäntoista miehen kanssa. Mahdollisuudet päästä naimisiin heikkenevät kuulemma huomattavasti jos naisella on ollut enemmän kuin 20 sänkykumppania, joten Ally julistaa menevänsä naimisiin numero 20:n kanssa - ja päätyy heti julistuksensa jälkeen punkkaan karmean ex-pomonsa kanssa. Eipä siis auta muu kuin yrittää uudelleen niitä yhdeksäätoista exää - jospa joku olisi kehittynyt edukseen. Naapurin naistenmies Colin (Chris Evans... woot, kuka? Aaa, Kapteeni Amerikka) on hyvä jäljittämään ihmisiä, joten vastineeksi siitä, että antaa Colinin piileskellä naisilta asunnossaan Ally saa oman yksityisetsivän. Koska Colinilla piisaa välteltäviä naisia, hän alkaa viettää melko paljon aikaa Allyn asunnossa. Ja nyt ette kyllä varmaan arvaa mitä tapahtuu...

Vaikka juoni on kuin mistä tahansa muusta romanttisesta komediasta, voin vannoa ja vakuuttaa, että tämä on vielä hölmömpi kuin ne kaikki muut. Mutta kyllä se ihan viihteestä kävi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti