maanantai 11. helmikuuta 2013

Häidenjälkeiskooman pelastus


31/365
Ensisilmäyksellä (How I Met Your Mother)
Neljäs tuotantokausi (2008-2009)

Hups. Kuten huomaatte, olen yhä koukussa tähän sarjaan enkä ole sen katsomisen ohella juuri muuta järjellistä ehtinyt tehdä. Puolustuksekseni täytyy kuitenkin sanoa, että olin lauantaina häissä kaukana kotoa, ja kun sunnuntaina monivaiheisen bussimatkan jälkeen pääsin kotiin, olin niin koomassa etten jaksanut muuta kuin maata sohvalla. (Ensimmäinen Onnibus-matkani sujui äärimmäisen edullisesti ja muutenkin mukavissa merkeissä lukuun ottamatta sitä pientä miinusta, että Tampereelle tullessaan se jättää matkustajansa Hervantaan - jota me aidot tamperelaiset emme edes tunnusta osaksi Tamperetta.)

Morsian oli kaunis ja tanssi kunniakkaasti tappiin asti huolimatta siitä että oli omien sanojensa mukaan nukkunut kaksi tuntia edellisyönä. Häät ovat kaiketi niitä maailmankaikkeuden vinksahduksia, joissa onnellisuus kuittaa univelat ja päivää haluaisi venyttää, vaikka ruumis hiljaa kitisee armoa. Muistan kyllä se fiiliksen omasta hääpäivästäni.

Nyt vasta tajusin, miten raskasta on olla vieraana kymmenen tuntia kestävissä juhlissa joista ei juuri tunne ketään muuta kuin isäntäparin ja joissa täytyy jatkuvasti jutella tuntemattomien vierustoverien kanssa, jotka istumajärjestys on kohdalle arponut. Sitten kun on mättänyt mahansa täyteen loistavaa sapuskaa, viiniä, kahvia, kakkua ja konjakkia, saakin pidätellä hengitystä pari tuntia ettei mekko ratkeaisi. Ja kun puristus-ahdistus hellittää, tarjoillaan iltapala... ooh, järki lähtee. Pakko santsata. Mekko antaa viimeisen varoitusritsahduksensa, hengittämisestä on luovuttava. Konjakki kilahtaa päähän hakkaavan vasaran mentaalisessa hahmossa, booli on tehnyt hampaista tahmaiset. Kaaso ottaa tehtävänsä morsiamen oikeana kätenä vakavasti ja pakottaa minutkin tanssilattialle morsiamen teinisuosikin soidessa. Ja vielä senkään jälkeen kukaan muu kuin pappi ja ainoa lapsiperhe ei ole lähtenyt! Huojentavaa sentään on, ettei uupumukseni ole ikäkysymys - anopit kyllä bailaavat vailla merkkiäkään väsymyksestä.

Mutta olihan se sen arvoista. Elämä on kuin Scrabble: kun 3*sanapisteet -ruutu osuu kohdalle, on pakko jorata. (Onnea vielä kerran SS-joukoille: nyt kun olette virallisesti yhdistyneet, aion kutsua teitä jatkossa sillä nimellä!) Onneksi häidenjälkeiskoomaan oli sentään tehokasta viihdettä tarjolla.

Missasin koko neljännen tuotantokauden dialogista varmaan puolet, koska olin niin hämmentynyt siitä, että sekä Lilyä näyttelevä Alyson Hannigan että Robinia näyttelevä Cobie Smulders ovat kauden aikana raskaana, ja sitä peitellään mitä surkeimmalla menestyksellä. Enimmän osan kaudesta Lily istuu baarin pöydän takana (tai seisoo karttapallon takana, tai istuu kitaran takana...) ja molemmat naiset alkavat äkkiä käyttää aivan valtavia käsilaukkuja ja jättimäisiä aamutakkeja, jollaisia ei ennen ole sarjassa nähty. Naisia oli mielenkiintoista seurata, sillä toisin kuin silloin kun raskautta vain näytellään telkkarissa, Hannigan ja Smulders oikeasti lihovat, leviävät, paisuvat, turpoavat silmissä - joka puolelta, ei vain vatsan kohdalta. Huraa, julkkikset eivät ole immuuneja raskaudelle!

Häiritsevää tämä ilmiselvä laajeneminen oli kuitenkin sen vuoksi, että sarjan maailmassa sitä ei tapahtunut. Se rikkoi illuusioni fiktiosta ja tunsin joka kerta vihlaisun sydänalassani kun Lily ja Robin mahat pystyssä kittasivat kaljaa suoraan pullosta. Huh, onneksi tämä koettelemus on nyt ohi, sillä kauden lopussa molemmat ovat jo pullauttaneet jälkikasvunsa maailmaan.

Lily ei ole raskaana, vaan tehnyt hodarinsyömisennätyksen.

Sarjan maailmassa Ted on viimein löytänyt morsiamen ja on menossa naimisiin. Barney tajuaa olevansa rakastunut Robiniin ja kamppailee tunteidensa ja eläimellisten viettiensä ristipaineessa. Lily ja Marshall muuttavat viimein pois kimppakämpästä omaan asuntoonsa ja potevat vauvakuumetta, kun taas Barney keksii uuden juhlapyhän, ei-isänpäivän.  Neloskauden toista jaksoa en suosittele missään nimessä katsomaan ilman hampurilaisevästä, sillä siinä metsästetään New Yorkin parasta burgeria, ja katsominen jäytää sisintä jos jääkaapissa on vain avattu ananasmurskapurkki (koska aviomies osti murskaa, vaikka nimenomaan kirjoitin ostoslistaan: renkaita, omassa mehussa - voin vakuuttaa, että ananasmurska pizzan päällä ei toimi).

PS. Tampereen ylivoimaisesti parhaat burgerit löytyvät muuten enpäskerrokaanmistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti