maanantai 25. maaliskuuta 2013

Paikoillanne? Valmiina? Lynkataan!


78/365
Jahti (Jagten) (2012)

Tanskalainen elokuva on nyt äärimmäisen in! Jos ei muualla niin ainakin tässä blogissa. Thomas Vinterbergin uusin elokuva on kerännyt viiden tähden arvosteluja hullun lailla ja Mads Mikkelsen voitti sen pääosasta parhaan miesnäyttelijän pystin Cannesissa. Vinterberg oli Lars von Trierin ohella Dogma-95:n perustajajoukkoa ja ohjasi ensimmäisen dogmasääntöjä noudattaen kuvatun elokuvan, Juhlat (Festen) vuonna 1998. Se voitti pääpalkinnon Cannesissa ja muutamankymmentä muuta palkintoa ympäri maailmaa. (Leffaa vaikuttaa olevan yhtä vaikea saada käpäliinsä kuin Rakastan sinua ikuisesti: lataa laittomasti, hanki VHS-soitin ja yritä saada 15 vuotta vanha kirjaston kasetti toimimaan sillä tai maksa dvd:stä ilman suomenkielisiä tekstejä 25 euroa.) Tuolloin vain 29-vuotias ohjaajalupaus on sittemmin ohjannut ilmeisesti lähinnä pettymyksiä (joista ehkä kummallisimman, It's All About Love, olen jopa nähnyt), kunnes Submarino (2010) lupaili uutta nousukautta. Jahti palaa Juhlista tutun aihepiirin kimppuun ja lunastaa kenties viimein kaikki vuosien saatossa syntyneet odotukset.

Jahdin päähenkilö Lucas (Mads Mikkelsen) on juuri eronnut, yksinäinen ja vähän reppana päiväkodinsetä. Valoa elämään tuovat kaveriporukan yhteinen metsästysharrastus ja päiväkodin lapset, joiden kanssa Lucas tulee loistavasti toimeen. Erossa äidille jäänyt poika Marcus (Lasse Fogelstrøm) on myös aikeissa muuttaa Lucasin luo asumaan ja uusi naisystäväkin löytyy työpaikalta. Elämä alkaa eron jälkeen hiljalleen hymyillä, kunnes pieni valhe muuttaa asioiden kulun äkkiarvaamatta.

Lucasiin ihastunut päiväkodin hoidokki ja Lucasin parhaan ystävän tytär Klara (Annika Wedderkopp) sanoo suutuksissaan päiväkodin johtajalle jotain, minkä tämä tulkitsee merkiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Paikalle kutsutaan jonkin sortin psykologi johdattelemaan "totuus" ulos lapsesta. Koska Lucas on päiväkodin ainoa miespuolinen työntekijä, ei hänen nimeään edes tarvitse mainita ennen kuin koko kylä on leimannut hänet pedofiiliksi. "Hyväksikäytön uhreja" löytyy useampiakin kun vanhemmat johdatellaan etsimään sen oireita lasten painajaisista ja yökastelusta.

Leffa ei ole onneksi siinä mielessä painostavan jännittävä, että katsoja ei joudu epäilemään Lucasia missään vaiheessa. Alusta asti on selvää, että pedofiliapuheet ovat perättömiä. Sitäkin raastavammaksi katselukokemus muuttuu, kun Lucasilta viedään kaikki oikeudet, ilonaiheet ja ihmisarvo. Hänet suorastaan revitään kappaleiksi ja nöyryytetään maan rakoon. Lähestulkoon kaikki ystävät, työtoverit ja tuntemattomat ovat välittömästi valmiita tuomitsemaan hänet. Leffa on pakahduttavan tuskainen ja suuresti masentava, mutta lopulta siihen pilkahtaa hitunen valoakin. Klaran hahmoa käsitellään elokuvassa hienosti sympaattisena pikkutyttönä, jota katsoja ei voi alkaa inhota, vaikka tämä laittaakin valheellaan koko tapahtumaketjun liikkeelle. Lapsi tekee virheen, koska lapset tekevät niitä ja niistä oppii. Eri asia on se kun kokonainen aikuisten yhteisö tekee näin valtaisan erehdyksen.

Ja kaikesta surkeudestaan huolimatta tämäkin elokuva sai minut hinkumaan Tanskaan. Mikä talvi! Høh!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti