lauantai 18. toukokuuta 2013

Kumma tyyppi

112-113/365
Daniel Clowes: Wilson (2010) ja Gynekologiaa (1996)

Yritin jatkaa kiriviikon viitoittamalla tiellä ja skarpata pitääkseni tahtia yllä, mutta Daniel Clowesin myötä totean, että sarjakuvat saavat hetkeksi jäädä paitsioon. Ghost World oli mielestäni ihan-tosi-hyvä ja niinpä surffaillessani kirjastossa nappasin mukaani nämä kaksi muuta Clowesin tuotosta, siitäkin huolimatta, että olin etukäteen kuullut niiden olevan "aika outoja".

Wilson on vielä jokseenkin menevä sarjakuva-albumi, jonka ainoa vika on se, ettei päähenkilöstä oikein voi pitää, eikä tämän aivoituksia ymmärtää. Yllätyin vähän lukiessani sen jälkisanoista, että teos on Clowesin ensimmäinen suoraan sarjakuvaromaanin muotoon piirtämä. Muut ovat siihen asti ilmestyneet osissa Clowesin omassa sarjakuvalehdessä, Eightballissa. Wilsonissa on kyllä koherentti tarina, ja vaikka se onkin jaettu sivun mittaisiin otsikoituihin "lukuihin", juoni etenee koko ajan lineaarisesti. Kummallista albumissa on se, kuinka paljon piirrosjälki vaihtelee. Välillä Wilson on melkein hyperrealistisesti piirretty, välillä taas lyhyt, pönäkkä, karrikoitu pilapiirrosmainen versio itsestään. Kumma ratkaisu, kun kerran tarina on suunniteltu yhtenäiseksi romaaniksi. Epäilemättä jotain taiteellista oikuttelua...

...josta päästäänkin Gynekologiaa-pamflettiin. Se kertoo väärinymmärretystä nerosta, taiteilijasta nimeltä Epps - joka on niin eksistentiaalisen kriisin riivaama eksentrikko, että on hylännyt jopa etunimensä kokonaan. Lärpäkkeessä on vain "muutama" sivu, mutta jätin sen silti kesken samana iltana jona aloin sitä lukea. Seuraavana iltana jatkaessani lukemista en muistanut yhtään, mitä aiemmin oli tapahtunut, mikä ehkä kertoo jotain siitä, miten paljon tarinasta ymmärsin. Pinnistelin loppuun, mutten jaksanut lukea alkua uudelleen selvittääkseni mistä oikein oli kyse.

Ja nyt rakkaat lukijat, säästän teidät jonkin aikaa piinaavan tarkkanäköisiltä sarjakuva-analyyseiltani! Aloitan myös kesätyöt ensi viikolla (hyvästi vapaus), joten voi olla, että tämä toisinaan kerrassaan hengästyttävä tahti, jolla blogipostauksia ilmoille tykitän, laantuu jonkin verran. Mukavaa kesää kaikille. Muistakaa lukea ulkosalla aina kun ei sada!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti