torstai 6. helmikuuta 2014

Kaksi maailmaa rinnakkain


Philomena (2013)

Kuten 12 Years a Slave ja The Wolf of Wall Street, myös Philomena perustuu tositapahtumiin. Sattumaa vai Oscar-trendi? Myös tätä elokuvaa on laajalti kehuttu (Rotten Tomatoesissa 92% arvioista positiivisia) ja Oscar-ehdokkuuksiakin se on kerännyt neljä.

Philomena valikoitui plussapäivän leffaksi sillä perusteella, että pari edellistä Oscar-ehdokasta olivat niin mieskeskeisiä, että kaipasin pitkästä aikaa naisnäkökulmaa. Elokuvan aihe onkin perinaisellinen - joskin tapahtumat näyttäytyvät enemmänkin mieshahmo Martinin (Steve Coogan) näkökulmasta käsin. Kyse on mitä suurimmissa määrin katolisen kirkon naisille tekemistä vääryyksistä.

Viisikymmentä vuotta myöhemmin irlantilaisrouva Philomena Lee (Judii Dench) tunnustaa tyttärelleen synnyttäneensä aikanaan luostarissa pojan, jonka nunnat ovat pahemmin äidiltä kyselemättä antaneet adoptoitavaksi, ja josta Philomena ei sen jälkeen ole kuullut pihaustakaan. Tytär törmää juhlissa vastikään potkut saaneeseen tiedottaja-journalisti Martin Sixsmithiin ja ehdottaa tälle "human interest" -jutun tekemistä äidistään. Lopulta Martin ja Philomena päätyvät yhteiselle matkalle Yhdysvaltoihin etsimään Philomenan kadonnutta poikaa. Martinille etsintä on ennen kaikkea työtä, mutta kun se sitten tuottaa eräänlaisen tuloksen, joutuu hän kohtaamaan Philomenan ihmisenä, ei vain juttunsa rakennusaineena.

Leffa rakentuu pitkälti Martinin ja Philomenan hahmojen varaan. He edustavat kahta erilaista maailmaa ja aikaa, mennyttä ja nykyistä. Martin on bisnesorientoitunut ateisti/agnostikko, kyyninen ja päättäväinen, sivistynyt, aikaansaava, vaativa ja oikeuden puolesta taisteleva. Philomena puolestaan on kiltti, romanttinen, hupsu, uskovainen, kiitollinen ja anteeksiantavainen. Martin suorastaan pyörittelee henkisesti silmiään Philomenan tavalle nähdä maailma ja loppua kohti hahmojen eroavaisuudet johtavat yhä useampiin konflikteihin.

Philomena tuntuu Oscar-ehdokaslistassa vähän täytematskulta. Leffa on ihan hyvä, mutta lopulta aika laimea katselukokemus. Ehkä se johtuu siitä millaisia käänteitä elokuva saa ja millaisia sen olisi odottanut saavan, tai siitä, että vaikka kadonneen pojan etsinnästä olisi saanut aikaan vaikka minkälaisen jännärin, leffa päättää kuitenkin pysytellä visusti hidastempoisen draaman tasalla - tai siitä, että Philomena, jonka mukaan elokuva on nimetty, ei ole kovin vahva henkilöhahmo, toisin kuin olisi odottanut.

Leffa on Oscareissa ehdolla seuraavissa kategorioissa:
  • elokuva
  • naispääosa
  • sovitettu käsikirjoitus
  • musiikki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti